Sorge

Sori pandat kun en postannu melkein viikkoon.
Oli vaan niin kivaa serkkujen kanssa. Ehdin melkein just ja just käydä viis minaa panfussa, tsekata viikkotehtävä, tasokoneet ja näin. Ja sitten heti vaan pihalle tai jotain. Oli niin kivaa, ettei jäänyt mitään aikaa bloggailulle.
Mutta uutisiin: Tällä viikolla panfussa ei ole tapahtunut mitään muuta kuin ne uudet tasot: paitsi mitä ne minua vielä hyödyttää kun olen vasta tasolla 47. Tai no ne tasot tuli oikeastaan viime viikolla, mutta mitä näin maanantaisin muka tapahtuisi? Mut tänään oli paljon kamuja panfussa ja tehtiin hotelli mun majaan. Mutta keskellä yötä, oliko se linnut, se tuli tiskille ja sanoi että sillä on paha olo ja hirvee kuume ja et se yrjös petiin. Sitten vein sille vadin ja lääkettä. Mutta ennen kuin ehdin ykkösmakkariin Anzu tuli aulaan ja pyörtyi. Juoksin nopesti lääkkeen linnutille ja juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti Anzun ohi tiiraillen hänen vointiaan tiskin taakse. Sieppasin ensiapulaukusta särkylääkkeen ja kiikutin se Anzulle. Anzu nousi hetkeksi pystyyn, kaatui taas lyöden päänsä jälkiruokapöydän kulmaan. Voihkaisin ja juoksin suoraa päätä sairaalaan. Sairaala oli täysin tyhjä. Siellä ei ollut ristin sielua, ei edes sairaanhoitajia. Juoksin lääkekaapille ja sieppasin mukaan kylmäkääreen ja teholääkettä.
Juoksin majaani ja painoin kylmäkääreen Anzun otsalle ja juotin lääkkeen hänelle. Siirsin pöytää kauemmas, ja Anzu nousi pystyyn ja pyörtyi taas. Sitten eräs toinen vieras Kicha juoksi makkarista ja juoksi tiskillä lojuvan kassakoneen luo ja huudahti: -Mikä tämä on!? Epäilin että hän oli menettänyt muistinsa pahan kerran.
Mutta mitä sitten tapahtuu sen saatte selville jatko-osassa. Jatkuu...
Mitäs piditte "kertomuksesta"? Se on ihan totta.
 Siinä oli se tarina (yksi osa) ja samoin tämä postaus.



-puuska-